Ilmasto- ja energiakeskusteluissa monet pohtivat kriittisesti, kuinka paljon bio-, tuuli- tai aurinkoenergia oikeastaan vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä?
Valtioiden ja kuntien päästölaskennassa käytetään yleisesti “piipunpään” päästöihin perustuvia päästökertoimia, jolloin aurinko-, tuuli-, vesi- ja ydinvoiman päästöt lasketaan nollaksi. Myös bioenergian päästöt lasketaan yleensä nollaksi, koska poltetun biomassan hiilen oletetaan sitoutuvan takaisin kasvaviin metsiin, vaikka piipusta tuleekin vastaavat päästöt kuin kivihiilestä ja turpeesta.
Monet esittävät näitä päästökertoimia kohtaan kritiikkiä sillä perusteella, että bioenergian poltosta sekä aurinkopaneelien ja sähköturbiinien valmistuksesta aiheutuu päästöjä.
Kattavimmin energialähteiden päästöjä voidaan tarkastella ja vertailla elinkaaripäästöjen laskentamenetelmällä (life cycle assessment), joka on laaja-alaisin menetelmä tuotteiden ja tuotannon päästöjen tarkasteluun. Elinkaaripäästöihin lasketaan mukaan laitteiden ja raaka-aineiden valmistuksen, käytön ja jätteiden päästöt mahdollisimman kattavasti.
Miksi sitten elinkaaripäästökertoimet eivät ole vakiintuneet käyttöön päästöjen virallisissa laskennoissa? Päällimmäiset syyt ovat, että elinkaaripäästöjen laskenta on monimutkaista ja työlästä eivätkä laskentamenetelmät ole vakiintuneet lähtötietojen käytön osalta. Näin ollen tapaustutkimusten tulokset poikkeavat toisistaan usein merkittävästikin, riippuen käytetyistä oletuksista ja rajauksista.
Elinkaaripäästöarvioista on tehty yhteenvetokatsauksia, joihin on koottu tuloksia isommasta määrästä eri tutkimuksia. Esimerkiksi IPPC:n ja EU:n julkaisut antavat oikean suuntaisen kuvan energialähteiden elinkaaripäästöistä.
Arvioita energialähteiden elinkaaren aikaisista päästöistä. © Koffi B. et al., 2017 ja Schlömer S. et al., 2014.
Yhteenvetokatsausten tulokset osoittavat, että tuuli-, aurinko-, vesi-, ydin- ja geotermisen energian elinkaariset päästöt ovat merkittävästi alhaisemmat verrattuna fossiilisten polttoaineiden ja turpeen päästöihin. Bioenergian päästöt riippuvat metsien hiilivarastojen kehityksestä ja vaihtelevat jakeittain sen mukaan, onko kyse esimerkiksi biojätteistä, peltobiomassasta vai puusta. Biomassa voi olla vähäpäästöistä lähinnä silloin, kun sen käytön rinnalla metsien ja peltojen hiilivarastoja ylläpidetään - tai hiilinieluja mieluiten kasvatetaan.
On kuitenkin tärkeää huomioida, etteivät elinkaaripäästöt kuvaa laajasti eri energiantuotantomuotojen ympäristöhaittoja. Menetelmä ei esimerkiksi huomioi ydinpolttoaineiden radioaktiivisuuden haittoja tai vesivoiman ja biomassan käytön mahdollisia haittoja biodiversiteetille.
Erityisasiantuntija Karoliina Auvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE
Lähteet
-
Koffi B., Cerutti A.K., Duerr M., Iancu A., Kona A., Janssens-Maenhout G., Covenant of Mayors for Climate and Energy: Default emission factors for local emission inventories – Version 2017, EUR 28718 EN. Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2017 (pdf)
-
Schlömer S., T. Bruckner, L. Fulton, E. Hertwich, A. McKinnon, D. Perczyk, J. Roy, R. Schaeffer, R. Sims, P. Smith, and R. Wiser, 2014: Annex III: Technology-specific cost and performance parameters. In: Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [Edenhofer, O., R. Pichs-Madruga, Y. Sokona, E. Farahani, S. Kadner, K. Seyboth, A. Adler, I. Baum, S. Brunner, P. Eickemeier, B. Kriemann, J. Savolainen, S. Schlömer, C. von Stechow, T. Zwickel and J.C. Minx (eds.)]. Cambridge University Press, Cambridge, United Kingdom and New York, NY, USA (pdf)