Kosteikkoviljelyllä turpeetonta raaka-ainetta ympäristökestäviin kasvualustoihin

RSS
26.6.2024 Kristiina Lång, Luonnonvarakeskus

Osana vihreää siirtymää Suomessa tullaan luopumaan turpeen poltosta lähivuosina, ja tämä vähentää vauhdilla turvetuotantoa. Vaikka turpeen poltto vähenee, sen käyttö kasvualustoissa ei ole vähentynyt.

Turve muodostuu suohon kertyneestä kasvimateriaalista, kun vetinen ympäristö hidastaa kasvintähteiden hajotusta. Soiden ojitus kiihdyttää turpeen hajotusta, minkä seurauksena käynnistyvät voimakkaat kasvihuonekaasupäästöt ja vesistöjen laatua heikentävät ravinne- ja kiintoainespäästöt. Turvetuotantoalueiden kasvihuonekaasupäästöt ovat Suomessa noin 1,7 ja turvepeltojen 9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuosittain.

Ostatko turvetta multana?

Turpeen tutkimista Lahdessa. © Kuva: Maija Airos

Moni kuluttaja ja harrasteviljelijä ei edes huomaa, että tuotteet, joiden kauppanimi viittaa multaan, sisältääkin turvetta. Kasvualustoihin ja kuivikkeisiin käytetään Suomessa edelleen turvetta noin 1,5–2 miljoonaa kuutiota vuodessa. Uusiutumatonta turvetta korvaavien ratkaisujen löytämiseksi vaaditaan nopeita toimia, jotta kasvualustat ja kuivikkeet pystyttäisiin valmistamaan uusiutuvista materiaaleista. Suurin osa markkinoilla olevista muista kuin turpeesta valmistetuista kasvualustoista on valmistettu ulkomaisista raaka-aineista (kookoskuidut) tai ne ovat maatumattomia (kivivilla). Näille on kuitenkin olemassa kotimaisia uusiutuvia vaihtoehtoja.

 
 

Kasvualusta voidaan valmistaa kokonaan uusiutuvasta kotimaisesta materiaalista, esimerkiksi järviruo’osta ja ruokohelvestä. Järviruoko sopii erittäin hyvin kasvualustojen ja kuivikkeiden materiaaliksi, ja sitä käyttämällä saadaan ruuantuotannosta vesistöihin päätyneitä ravinteita tehokkaasti takaisin ruuantuotantoon. Ruokohelpi puolestaan on hyväksi peltomaille, sillä sen kasvusto on pitkäikäinen ja vaatii vain vähän maanmuokkausta ja tuotantopanoksia; kasvusto voi säilyä tuottavana jopa 15 vuotta.

 

Turvepeltojen vettäminen vähentä

ACE-hankkeessa tutkitaan ruokokasvualustan arvoketjua. © Kuva: Maija Airos

ä päästöjä

Järviruokoa ja ruokohelpeä voidaan viljellä kosteikkoviljelyssä, nostamalla pohjaveden pintaa hidastamalla veden poistumista alueelta esimerkiksi erilaisin patoratkaisuin. Nostamalla pohjaveden pintaa saadaan tehokkaasti vähennettyä turpeen hajoamisesta tulevia hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöjä. Viljelemällä ruokokasveja kosteikkoviljelyssä vetetyillä turvepelloilla tai turvetuotantoalueilla voidaan saada tuplahyöty: vähintään 10 CO2-ekvivalenttitonnin päästövähennys hehtaaria kohden, kun pelto siirretään ruokoviljelyyn tavanomaisesta käytöstä sekä vähennys turvetuotantoalueiden päästöissä, kun siihen tarvittava ala vähitellen vähenee. Jos kaikki Suomessa käytetyt kuivikkeet ja kasvualustat tuotettaisiin näin, vähenisivät peltojen päästöt 3,2 miljoonan CO2-ekvivalenttitonnin verran.

Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE) -hanke kehittää ruokokasvualustan arvoketjua

Ilmastoratkaisujen vauhdittaja (ACE)-hanke tekee sopimuksia viljelijöiden kanssa ruokohelven viljelystä ja huolehtii peltojen pohjaveden tason nostosta noin 20 cm korkeuteen maan pinnan alapuolelle. Näin tuotettu raaka-aine jalostetaan kasvualustaksi, jota kokeillaan kaupallisen mittakaavan kasvihuoneessa. Tällä päästään vähitellen toimivaan arvoketjuun ja jatkuvaan tuotantoon, joka vastaa kestävien kasvualustatuotteiden kysyntään. Samalla vahvistetaan Suomen hiilinielua, vähennetään päästöjä sekä kerätään arvokasta kokemusta turvepeltojen märkänä viljelystä.

 

Kirjoittaja

 
 
 

Kristiina Lång

Tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus

  • Tulosta sivu
Ei kommentteja. Ole ensimmäinen kommentoija.