Puun pienpoltto on yleistä suomalaisissa kotitalouksissa. Valtaosassa omakotitaloista on jonkinlainen tulisija, kuten varaava takka tai puukiuas. Tyypillisesti tulisijoja käytetään lisälämmönlähteenä tai tunnelman luojana ja niillä on myös tärkeä merkitys varalämmönlähteenä esimerkiksi sähkökatkojen aikana.
Puunpoltto kotitalouksissa on merkittävä ilmanlaatua heikentävien ilmansaasteiden lähde. Tulisijassa palaminen jää helposti osittain vajaaksi, jolloin syntyy runsaasti kiinteitä ja kaasumaisia komponentteja, jotka kasvattavat hengitysilman pienhiukkaspitoisuutta.
Muiden merkittävien päästösektorien, kuten liikenteen ja teollisuuden, päästöt ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä tehokkaasti uuden teknologian ja lainsäädännön ansiosta, jolloin pienpolton päästöjen merkitys korostuu.
Toisaalta myös takkojen ja puukiukaiden teknologiaa on saatu kehitettyä vähäpäästöisempään suuntaan. Tulisijakannan uusiutuminen – joko luontaisesti tai kannustimien avulla – auttaa siis vähentämään pienpoltosta syntyviä päästöjä.
UUSIJA-hankkeessa arvioitiin mahdollisuuksia vähentää pienpoltosta syntyviä ilmanlaatuhaittoja tulisijakannan uusiutumista nopeuttamalla. Kuinka paljon päästöjä ja ilmanlaatuhaittoja voitaisiin vähentää antamalla rahallista tukea varaavien takkojen ja puukiukaiden uusimiseen? Hankkeessa tehtiin:
- Kirjallisuusselvitys muissa maissa toteutetuista toimista pienpolton päästöjen vähentämiseksi
- Sähkölämmitteisten omakotitalojen asukkaille kysely, jossa oli tulisijojen uusimista käsittelevä osio
- Laskennalliset arviot mahdollisen hankintatuen vaikutuksista pienhiukkaspäästöihin sekä kustannus-hyöty-analyysi terveyshaittojen vähentämisestä
"Taloudelliset kannusteet eivät yksin riitä edistämään lämmitystavan muutosta."
Kirjallisuusselvityksessä havaittiin, että vaikka useissa maissa on hyödynnetty joko hankintatukia tai verohelpotuksia pienpolttolaitteiden uusimiseen, toimista on harvoin vaikutusarviointeja tarjolla.
Oslossa pitkään käytössä olleen investointitukiohjelman vaikutukset näyttivät mallinnusten perusteella potentiaalisilta. Vertailu muihin kaupunkeihin kuitenkin osoitti, että pienhiukkaspäästöt eivät olleet vähentyneet nopeammin kuin verrokkikohteissa.
Kaikkiaan kirjallisuudesta on tulkittavissa, että taloudelliset kannusteet harvoin yksin riittävät, kun pyritään edistämään lämmitystapavaihdoksia tai -investointeja.
Kyselyyn saatiin vastauksia reilu 1000 kappaletta. Vastaajista 70 prosentilla oli varaava takka ja 31 prosentilla puukiuas. Keskimäärin vastaajien kodeissa oli 1,7 tulisijaa. Kyselyssä selvitettiin muun muassa:
- Minkä ikäisiä laitteita asukkailla on käytössä
- Ovatko asukkaat uusineet tulisijaansa kuluneen kahden vuoden aikana, tai olisivatko he halukkaita uusimaan, jos saisivat siihen 10–30 prosenttia hankintatuen
- Mitkä ovat yleisimpiä syitä uusia tai olla uusimatta tulisija
Varaavien takkojen omistajista kolme prosenttia oli hiljattain uusinut takkansa ja 14 prosenttia ilmoitti olevansa halukas uusimaan, jos hankintatuki tulisi. Puukiukaiden kohdalla vastaavat luvut olivat 22 prosenttia ja 20 prosenttia.
"Tulisijaa ei uusita, jos se toimii."
Varaavien takkojen osalta kolme yleisintä syytä takkojen uusimiseen olivat vanhan laitteen käyttöiän päättyminen, energiakulujen pienentäminen ja toimivan varalämmitysjärjestelmän varmistaminen.
Puukiukaiden kohdalla selvästi yleisin syy oli vanhan laitteen käyttöiän päättyminen. Kysyttäessä syitä, miksi asukas ei ole harkinnut tulisijan uusimista, selvästi yleisin vastaus molempien polttolaitetyyppienkohdalla oli se, että nykyisellä laitteella on vielä käyttöikää jäljellä.
Noin kolmasosa varaavien takkojen omistajista ja reilu 10 prosenttia puukiukaiden omistajista vastasi syyksi, että vaihtaminen on kallista tai hankalaa.
"Pienpolton päästöt vähenevät luontaisesti tulisijakannan uusiutuessa."
Kansallisessa ilmansaasteiden päästölaskennassa, jota Suomi tekee YK:n kaukokulkeutumissopimuksen ja EU:n alaisuudessa, raportoidaan vuosittain myös pienpolton päästöt. Polttolaitteet on jaettu yleisimpiin tulisijatyyppeihin, ja niille on arvioitu päästökertoimet.
Merkittävimpien tulisijatyyppien – kuten varaavien takkojen ja puukiukaiden – kannan teknologista kehittymistä arvioidaan jakamalla laitteet perinteisiin ja moderneihin. Koska laitevalmistajat ovat kiinnittäneet tulisijojen päästöihin enenevässä määrin huomiota, uudet laitteet ovat tyypillisesti vähäpäästöisempiä kuin vanhat. Laskennassa tulisijakannan kehittymiselle nykyisessä toimintakentässä on oletuksia, joiden perusteella arvioidaan muun muassa modernien laitteiden osuuden muuttumista.
Arvio hankintatuen vaikutuksesta päästöjen vähentämiseen saadaan siten muuttamalla oletusta modernien laitteiden suhteellisesta osuudesta haluttuna vuonna, tässä tapauksessa 2030.
Koska nykyiset markkinoilla myytävät tulisijat ovat keskimäärin olemassa olevaa kantaa vähäpäästöisempiä, pienpolton päästöt pienenevät luontaisesti tulisijakannan uusiutuessa.
Lisäksi on arvioitu, että energiatehokkuuden parantuessa myös lisälämmitystarve vähenee. Laskelmien mukaan sekä varaavien takkojen ja puukiukaiden että yleisesti pienpolton pienhiukkaspäästöjen oletetaan nykyisellään vähenevän vuosien 2020 ja 2030 välissä noin 35 prosenttia.
Olettamalla, että hankintatuen ansiosta 14 prosenttia varaavien takkojen omistajista ja 20 prosenttia puukiukaiden omistajista uusisi tulisijansa, päästöjä vähenisi lisää vain noin viisi prosenttia.
Ilmansaasteista aiheutuvaa terveyshaittaa on arvotettu rahallisesti muun muassa kansallisessa IHKU-hankkeessa. Siinä on laskettu arvio keskimääräisestä rahallisesta haitasta, joka syntyy tulisijojen käytöstä muodostuneista pienhiukkasista yhtä päästötonnia kohti. Laskelmat on tehty erikseen taajama- ja haja-asutusalueille.
Kun verrataan hankintatuen avulla saavutettavien päästövähennysten terveyshyötyjen vuoksi säästettyjä kustannuksia hankintatuen toteuttamisen hintaan yhteiskunnalle, laskennalliset hyödyt jäävät huomattavasti matalammiksi kuin mitä hankintatuki maksaisi.
Lisäksi suurin osa uusien laitteiden investointikustannuksista jäisi muun kuin tuenantajan maksettavaksi, toisin sanoen asukkaille. Selvityksen perusteella tulisijojen uusimiskannuste ei siis näytä kustannustehokkaalta tavalta pienhiukkaspäästöjen ja niistä syntyvien terveyshaittojen vähentämiseen.
Tutustu selvitykseen